Öhöm.

Oon nyt kuumeisesti miettinyt että miten tuonne toiseen blogiin kirjottaisi, eka juttu on jo mielessä mutta haluan kirjoittaa vielä pari samalla kun kerran pääsee vauhtiin. Hankalaa.

Lähinnä kirjoitin tänne nyt, koska olen vanhempien koneella ja löysin ihania thinspiration-kuvia enkä halua hukata niitä. Pistän ne tänne siis :)
Tuolla footsteps-foorumin päiväkirjapuolella olen ollut nyt ihan aktiivisena, tuntuu hieman turhalta kirjoitella tänne sen takia. Tänne onneksi on mukava laittaa ainakin kuvia.

Joku voisi olla kilttii...

Ja potkia minua perseelle. Kyllä, laihdutus ja lähes kaikki lähtee itsestä, mutta silti! Ärsyttää, kun ei voi laihtua viidessä minuutissa. Pitäisi olla niin kärsivällinen, mutta ei jaksaisi.

Herkkulakossa olen nyt ollut jo 10 päivää ja on todella helppoa olla. Ostin eilen yhden pääsiäismunan, jota voisi maistella sitten kun lakko loppuu. Yritän olla ainakin 2kk ilman herkkuja tällä kertaa. Saa nähdä miten suklaamuna säilyy kun tulee lämmintä.
Paastosin ja paasto katkesi kun ahmin tunti sitten leipää, banaania ja riisimuroja. Oksensin kurkkuni hajalle (vertakin tuli), mutta en kaikkea oksentanut pois koska imusolmukkeet meinasivat turvota mahdottomiin. Verikin säikäytti ihan mukavasti.
Aloitan sitten paaston nyt heti niin ei tule tänään enempää syötyä, ei mitään oikein olekkaan mitä syödä. Toivon että vatsa olisi kutistunut paljon tiistaihin mennessä...

Nyt maistuisi...

Jotain upeata real girls-thinspoa. Tänään kalorit ovat olleet jotain 700kcal, kyllä se menettelee... Liikuin päälle kaksi tuntia ja nyt on ollut hyvin kylmä jo monta tuntia. Yritän lämmitellä lämpöisillä teekupeilla, ehkä tämä tästä. Enään huominen ja aloitan paaston! Jännittää hieman, mutta luotan itseeni. Tätä en mokaa, en todellakaan!
Todella uninen-olo, vielä pitää valvoa siihen asti kunnes Gossip girl alkaa & loppuu...

Heipä hei!

Tuhat vuotta mennyt viime merkinnästä muistelisin.
Yritän nyt varsinaista blogia herätellä henkiin pikkuhiljaa, jos samalla saisin tämänkin leikkiin mukaan ;)
Olen onnistunut pitämään herkkulakkoa nyt 6 päivää ilman mitään ongelmaa, huomenna alkaa jo seitsemäs päivä! Olen hyvin ylpeä tästä saavutuksesta koska makea on minulle niiin hankala aihe. Usein on tuntunut siltä että en ikinä pysty enään aloitamaan herkkulakkoa. Haluan onnistua tässä nyt ainakin 2 kuukaudella, toivon mukaan pitempäänkin.
Usein sorrun herkkulakoista muiden painostuksesta. "Kyllä sä nyt ton jätskin voit syödä, et sä siihen kuole", enkä jaksa panna vastaan koska olen käynyt saman keskustelun jo tuhat kertaa. Sorrun ja itseviha on suunnaton. Nyt aijon sitten panna kaikki voimani siihen että jaksan taistella muita vastaan, tässä asiassa pidän pääni vaikka mikä tulisi!
Yritän nyt samalla saada muitakin syömisiä kuriin ja toivon mukaan alkoholinkin käyttöä, jos vaikka vaikutusta alkaisi näkyä :) Lupaan palata tänne vielä!

Mikään ei onnistu

Paino junnaa paikallaan, syön aivan miten sattuu.
Koko ajan tekee mieli jotain.
Yhtään mikään ei oikeasti riitä!
Eilen söin doris-keksejä ja mietin että nyt ei tarvitse haluta mitään herkkuja pitkään aikaan.
Sitä ennen söin lauantaina kuivakakkua.
Perjantaina muffinsseja.
Tänään teki mieli hirveästi kermavaahtoa ja tuulihattuja.
En onneksi kuitenkaan ostanut kaupasta niitä, mutta silti. Aina tekee mieli jotain. Miten tästä pääsee oikeasti eroon?
Tänään heräsin ja heti teki mieli herkkuja, pyörin sängyssä, mietin miltä kermavaahto maistuisi. Jossain vaiheessa aloin haluamaan lisää ja lisää herkkuja; niitä yksiä hurjan hyviä suklaa keksejä, prinsessakakkua, suklaavanukasta, grandiosa kinkkupizzaa, tuoreita mansikoita, viinereitä....
Tuntuu aivan uskomattomalta että viime keväänä oikeasti toteutin aina nämä ahmimis-himot. Nykyään tilanne on helpottunut, en ahmi tuhatta eri asiaa, mutta koko ajan kiusaa mieltä kaikki makea. Vähän väliä pyörii päässä: "Jos nyt menisin kauppaan ja ostaisin pussin vaahtokarkkeja ja jäätelöä?" tai mitä tahansa herkkua. Mitä jos? - leikittelen ajatuksella aivan liikaa.
Miten paljon säästäisinkään energiaa jos en koko ajan pohtisi syömisiä ja ahmimisia ja typeriä päähänpistojani.
Monesti minulle on sanottu, että kaikki tällaiset makean halut loppuvat jos söisin normaalisti parin-kolmen tunnin välein. Ärsyttää kun minulle sanotaan niin, koska se ei toimi! Haluan silti makeaa. Vaikka kuinka olisin syönyt normaalisti ja terveellisesti, jopa jälkiruokaa lounaalla, haluan silti herkkuja.

Pistän tähän loppuun vielä kuvan siitä miten energiankulutukseni on nyt heitellyt. Onneksi nyt kalorit tuntuvat pitkästä aikaa olevan laskussa. Toivon oikeasti että tämä pysyisi näin.
Inhoan tätä jojoilua niin kauheasti!

Inhottava psykologi

Olen viime keväästä asti miettinyt, että mitä mieltä oikeastaan olen psykologistani?
Vastahakoisuus koko akkaa kohtaan on kasvanut nyt parin kuukauden aikana äärimmilleen.
Ensinnäkin inhoan kun psykologini on välillä niin ristiriitainen. Viimeksikin kun kerroin että aamuisin on melkein mahdoton lähteä ulos ja että en saa asioitani hoidettua. Siihen akka vastaa että pitäisi minun silti pystyä kun kaikki muutkin pystyvät. Hetken päästä sitten toisessa asiassa toteaa että olenkin vakavasti sairas.
Ja joka ikinen kerta se nainen käy läpi kaikki terveellisestä syömisestä; miten minun pitäisi syödä ja mihin aikaan ja bla bla bla. Sitten ihmettelee että miksi en noudata näitä ohjeita? Ei se normaalisyöminen vaikeata ole. Tuntuu niin turhauttavalta tuhlata joka ikisestä keskustelu käynnistä 15 minuuttia siihen että akka polottaa asiat jotka jo kyllä tiedän. Eikä se auta vaikka kuinka sanoisi että tiedän jo nämä asiat. Saarna syömisestä tulee silti sanoin mitä sanoin.
Muutenkin nykyään keskustelukäynnit ovat vain yhtä nuhtelua; kerron mitä olen tehnyt viikon aikana ja sitten alkaa kauhea nuhtelu ja kertominen miten minun pitäisi elää elämääni.
Ja jos uskallankin paljastaa että tiskit ovat lojuneet keittiössä jo viisi viikkoa, katsotaan minua ihan silmät pyöreänä ja ihmetellään että miksi et ole tiskannut? Eikä siihen auta mikään selitys että en oikeasti jaksa hoitaa kotiaskareitakaan.
Koska minun täytyy jaksaa,
minun pitäisi,
kaikki muut normaalit ihmiset jaksavat tiskata joka päivä ja siivota asuntonsa kerran viikossa.
Miksi minä en muka jaksa?

Ilmoitin tänään että en jaksa tulla kuntoutukseen ja sieltä sanottiin että selvä juttu. Nyt psykologi on kuitenkin yrittänyt jo kolme kertaa soittaa minulle, koska hän haluaa aina kuulla aivan itse poissaoloni syyn. En jaksa tätä yhtään.
Nyt olen yrittänyt miettiä miten kerron tai kenelle kerron että haluan vaihtaa psykologia, psykologini on täysi kusipää, eikä osaa hommaansa ainakaan minun kohdallani.

Haluaisin sellaisen psykologin joka enemmänkin esittäisi kysymyksiä, eikä tuomitsisi minun tekemisiäni. En halua psykologia joka koko ajan äänessä, varsinkin sellaista joka on enemmän äänessä kuin minä. En myöskään halua sellaista psykologia joka on koko antamassa omia ratkaisujaan minun ongelmiini. Haluan tehdä ne ratkaisut aivan itse.


HUHHUH, mikä avautuminen mutta nyt on kieltämättä parempi olo. Paino on nyt laskenut kolmen viikon aikana -8kg, eli ihan hyvin. Ehkä tässä ollaan jouluna taas pikkuisena naisena :)

Räjähtääkö Elmokki (kamala postaus)

Eilen tuli ahmittua, 500kcal meni yli kulutuksen, huonomminkin olisi voinut mennä.
Muuten on tullut syötyä 1000 kalorin vajeella koko ajan. Paino oli laskenut, paitsi nyt se nousee koko ajan tasaiseen tahtiin.... Syynä on tämä kaikkien rakastama ummetus. Että kun vihaan tätä! Koko ajan kauhea vessa hätä mutta ei. Nyt on menossa kuudes päivä tällä menolla ja laksojen tarve on kova. Silti en ole saanut itseäni menemään apteekkiin kun rahat ovat niin vähissä.
Ruisleipää on tullut syötyä, kahvia on juotu tyhjään vatsaan nyt kolmena aamuna kokonainen pannullinen, nesteitä on muutenkin tullut joutua. Mutta ei.
Eilen oli niin paska olo tämän takia että tuli syötyä sitten kaksi levyä suklaata... Onneksi en täysin yksin syönyt niitä levyjä, muuten olisi mennyt paljonkin kalorit yli. Tänään en sitten ajatellut syödä mitään. Tai jos on pakko niin purkki ananasta. Mutta tähdätään nyt siihen että ei mitään.

Ennen tätä ummetus-tapahtumaa, painoa oli tippunut jopa 5kg! Nyt sitten masentaa käydä puntarilla kun koko ajan näyttää enemmän ja enemmän. On tullut oksenneltua pari päivänä kun en halua räjähtää :D Jonakin päivänä menen vain vessaan ja kuulu iso pamaus eikä minua näy enää missään. Pelkkää paskaa vain koko vessa täynä. Lovely<3
Ehkä onnistun ostamaan niitä laksoja huomenna, tai sitten kokeilen tänään käydä juoksemassa jos se vaikka pistäisi vatsan liikkeelle...